Wolverinesiin siirtynyt Teemu Pietiäinen piinapenkissä

Jo pitkän uran jenkkifutiksen saralla aikaansaanut Teemu Pietiäinen siirtyy Helsinki Wolverinesin riveihin. Viimeksi Rajaritareissa ja Itävallan Blue Devilsseissä esiintynyt hyökkäyksen takakentän monitoimimies lepäsi kesän 2012. Nyt tankki on täynnä ja mies on kondiksessa.  Selvitetään mistä kaveri on tullut ja mihin hän on menossa!

Mikä sai sinut aloittamaan jenkkifutiksen?

Pelasin jääkiekkoa legendaarisessa Imatran Ketterässä. Siinä 16 - 17 vuoden ikäisenä alkoi joukkue hajaantua ja meitä yhdisteltiin vanhempiin ja taas vanhempiin joukkueisiin. Vähentynyt peliaika ja uusien mahdollisuuksien kokeilu sai aikaan vaihdoksen jenkkifutikseen. Olin toki halukas aloittamaan jo aikaisemminkin, mutta juniorijoukkueiden puute ja huhut vähintään 16-vuoden iästä saivat lykkäämään päätöstäni. Talvisin pelasin sitten kaukalopalloa, jossa muuten voitettiin SM-pronssiakin. Silloin ei off-seasoneita tunnettu.

Miten päädyit Wolverinesien paitaan?

Kaudella 2011 pelasin parissa korkeakoulupelissä ja sen jälkeen täyden kauden Bluedevilseissä ja Suomeen palattuani vielä Rajaritareissa. Kaudessani oli 18 peliä, joista siis 2 noita koulupelejä. Ja vertailuksi NFL-kaudessa on 16 runkosarjapeliä.  Kaudelle 2012 olin valmistautumassa normaalisti, mutta työkuviot sekoittivat suunnitelmani pelata Trojansissa kaudella 2012 ja kun 2-divisioona  (johon Rajaritarit tippui kauden 2011 päätteeksi, johtuen talouden ja resurssien pettämisestä) ei houkutellut niin päätin viettää elämäni kesän kalastellen ja nauttien kesästä, joka oli loppujen lopuksi loistava, koska nyt olen saanut treenata terveenä ja takki täynnä intoa.

(Katso Teemun jefu-uran saavutuksen kirjoituksen lopusta)

Mitä tavoitteita asetat itsellesi ensi kaudelle Wolwerinesin riveissä?

Jaardeja, jaardeja ja jaardeja. Henkisellä puolella olen kasvanut valtavasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Enää en ole tyytyväinen hienosta kopista tai muutamasta juoksujaardista. Vaan jokainen hyökkäyksen draivin on  päätyttävä touchdowniin ja jokainen downi uusin yrityksiin. Jokaisen kopin jälkeen otettava lisäjaardeja ja jokaisen juoksupelin jälkeen olen kasan päällimmäisenä.

Pelipaikastani ei ole sen suurempia puheita valmentajan kanssa käyty tai roolituksista yleensäkään. Aion taistella Stokesin ja muiden keskushyökkääjien kanssa peliajasta ja käyttää kaikki mahdollisuudet hyödyksi treeneissä ja matseissa. Nyt on se kuuluisa viides vaihde silmässä, jossa selittelyille ei ole tilaa. Haluan nähdä koko joukkueelta samaa ja teen sen mitä valmennus sanoo ja haluaa minun tekevän. Vain mestaruudet kelpaavat.

Tärkein tavoitteeni tällä kaudella kuitenkin on suomi24 portaalin nimeäminen pelinumeroni mukaan suomi34 portaaliksi. Siellä voi sitten löpistä kaikenlaista soopaa ihan kaikesta niin kuin tähänkin asti.

Olet pelannut myös ulkomailla. Missä ja oliko hauskaa?

Tietenkin ulkomailla pelaaminen on aina mukavaa. Näkee maailmaa ja tapaa loistavia tyyppejä. Kauden 2011 pelasin Sveitsin liigassa. Asuimme pienessä kylässä Alppien juurella Itävallan puolella upeissa maisemissa, jossa oli erittäin sydämellisiä ihmisiä, vähän niin kuin kotona Karjalassa.

Teemun kämppä Itävallassa

Sekin kertoo jotain, että ilman jenkkifutista olisin käynyt ulkomailla vain Ruotsin laivalla ja Venäjällä Viipurissa. Lentokoneessakin olin ensimmäistä kertaa, kun menimme EM-kisoihin Saksaan vuonna 2010. Nopeasti laskettuna olen pelannut jenkkifutista 7 eri maassa:  Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa ja tietenkin Suomessa.

Jos vertaat pelaamista ulkomailla, miten näet Suomen tason?

Aika pitkälti olemme Euroopan tasolla kärjen tuntumassa. Saksa ja Itävalta ovat meitä vielä hieman edellä. Uskon, että ero kuitenkin kavenee lähivuosina, kun junioritoiminta Suomessa paranee ja nuoret pääsevät aloittamaan lajin entistä nuorempina. Erilaiset mahdollisuudet opiskella ja pelata jenkeissä tuovat huomattavaa tason nousua niille, jotka ovat siihen mahdollisuuteen tarttuneet.  Myös kansainvälinen yhteistyö sekä jenkkivalmentajien hyödyntäminen kokonaisvaltaisemmin joukkueiden valmennuksessa kasvattaa osaamisen tasoa myös meillä Suomessa.

Kun puhutaan ulkomaisista sarjojen tasosta, niin suurimman eron maiden välillä tekee pelaajien liikkuvutta rajoittavat säännökset. Eri maiden sarjoissa kun on erilaisia ratkaisuja Amerikan miehille ja EU-pelaajille. Ja miten kentällä samanaikaisesti olevien jenkkien määrää on rajoitettu.

Kauden 2013 puhutaan olevan kansainvälisin vuosi koskaan Vaahteraliigassa, joten uskon vahvasti, että Vaahteraliigajoukkueista useampi on aivan Saksan GFL:n ja Itävallan ylimmän sarjan vanavedessä. Sveitsin sarjan taso laski huomattavasti meidän suomalaisten lähdön jälkeen.

Olet kuulemma oppinut paljon mentori/koutsi Tommy Lindholmilta, mikä on tärkein häneltä saatu oppi?

No varmasti mitä muistan oli se, että naisille pitää tarjota kahvia ja pullaa.

Note: Kaikille tiedoksi,  että Tommy Lindholm on entinen huuhkajien koutsi sekä maajoukkuepelaaja (ja jonka turkinkielinen Wiki-sivusto on pitempi kuin suomenkielinen). Teemu oli Turun Ammattikorkeakoulussa ”head coachin” oppien alaisena.

Teemu TUAS Tornadojen promossa.

Haha, tulipas hyvä fiilis tästä kuvasta! Huh. Tästäkin on jo kolme-neljä vuotta. Silloin oltiin nuoria;  pelailtiin pleikkarilla, pyöräiltiin ja jahdattiin mimmejä. Toisin kuin nykyään. Enää ei ole pleikkaria ja pyöräkin hajosi jo kesällä… 

Seuraavaksi pari tiukkaa kysymystä jefun maailmasta:

Michael Vick vai Karri Koira?

Piti oikein tarkistaa mikä tämä Karri Koira oikein on. Kuulostaa oikein sopivalta musiikilta Ilja Redinille, jonka kanssa ajellaan Turku – Helsinki väliä harjoituksiin. Michael  Vickiä ei pitäisi päästää koirien lähelle.

Fullback vai ilman?

Tottakai koko tarjotin, ja jos minä päätän niin fullbackejä pitää kentällä olla vähintään kolme.

Danny vai Elvis?

Elvis tietenkin :D

Hyökkäys vai Puolustus?

Hyökkäys tietysti. Jenkkifutiksessa puolustus on kuitenkin kokonaan kuin eri laji. Laji jolla ei ole mitään tekemistä taidon kanssa. Se on niiden pelaajien kohtalo, joilta taito ei riittänyt hyökkäykseen, mutta oli kuitenkin riittävästi sielua riehua ja huutaa. Seuraavaksi minulta varmasti murjotaan sormet pimeällä kujalla tämän sanottuani ja minut laitetaan puolustukseen. Niin on täytynyt käydä monelle nykyiselle puolustajalle.

Juoksu vai Heitto?

Juoksu.

Proteiini vai Kreatiini?

Proteiini

Pitsa vai Kebab?

Kebab tietenkin, missään muualla ei ole niin isoja rullakebuja kuin Turussa.
  

Suuri kiitos Teemulle ajasta ja onnea tulevaan kauteen!

Teemun jefu-ura:

Imatra Flash 2001 – 2004

Nuorten maajoukkue 2003 – 2004 (PM-Kulta)

Lappeenranta Rajaritarit 2005 – 2007

Miesten maajoukkue 2007 – 2010 (EM-kisat 5. sija)

Turku Trojans 2008 – 2009

Lappeenranta Rajaritarit 2010

Itävalta Hohenems Cineplexx Blue Devils 2011

Rajaritarit Lappeenranta 2011

(2012 lepoa, kalastusta ja saunomista)

Wolverines 2013